Vaaka pitää kovasti kiinni lukemistaan, joten kaipa niissä sitten on jotain perää. Tänään aikaisin aamulla hyppäili sellaisesta 69,9-70,00 kiloon. Oli kyllä tossa kitumisen alkuun aika paljon nestettäkin kropassa, olin juuri syönyt suurinpiirtein pelkkiä hiilareita viikon putkeen ja aivan kamalia norsumääriä. Päälle vielä menkat. Siitä se laihdutuspäätös varmaan lähtikin, kun oli niin käsittämättömän oksettava pöhötysfiilis.

On vaikeita päiviä ja sitten on helppoja päiviä. Helppoja on ollut nyt voittopuolisesti enemmän ja kiitän siitä kesää - on tekemistä. Eilen oli koko ajan niin tukka putkella jossain, että olin vahingossa viiteen mennessä huitaissut naamariini vain ruisleipää ja kahvin. Koko päivän saldoksi muodostui sitten muutama kurkunpätkä, pro-feel jogurtti, purkki maitorahkaa fun lightilla makeutettuna sekä kolme kevytnakkia ja pieni pottu. Puoli rasiaa läkerolejakin meni.

Nythän olen ollut vähän ankarampi itselleni tämän ruokavalion suhteen ja olenkin yrittänyt vähän vaihdella päivittäistä kalorimäärää ettei näin alhaisella meno heittäisi kroppaa ihan säästöliekille. Tänään ajattelin pitää sellaisen 1200 päivän, joka olisi sitten noin 500 enemmän kuin eilinen. Nyt on mennyt kupponen kahvia ja pro-feel jogurtti (n.70kcal). Myöhemmin olisi sitten luvassa aamupuuro (130kcal) kera maitolasillisen (n.65kcal). Päivälliseksi voisin tehdä kananmuna-tonnikalasalaatin ja illalla oikein kunnon annoksen rahkaa, vadelmia, raejuustoa ja jogurttia kaikki sievään kasaan ja alas kurkusta :) Ja eiköhän sinne suuhun 1200kcal edestä mene muutakin. On taas vaan niin hullu päivä edessä, että toivon kykeneväni syömään kaiken tuon!

Eilen oli kiva päivä, sain itseni kauniiksi ja kehujakin tuli kun oli vähän laittautunut. Kaipa se on totta että kun pää vaan on täynnä ajatuksia omasta lihavuudesta ja rumuudesta, että ei edes yritä nähdä vaivaa saada itsensä ihmisen näköiseksi "kun oon niin läski kuitenkin". Mutta en kyllä tykkää niistä läskeistäkään, jotka ns.kantavat kilonsa vuosikymmenestä toiseen ja väittävät viihtyvänsä norsuina. En usko sitä, koska en halua uskoa ihmisten olevan niin tyhmiä että riskeeraavat terveytensä ja vieläpä väittävät olevansa onnellisia sen vuoksi.

Ruokailut päätyivät loppujen lopuksi tosi oudoksi. Perjantaina suuhun mennä pamahti kolmesataa grammaa kaikennäköistä karamellia ja kiisseliäkin tuli syötyä. Ruuaksi aivan liian iso lautasellinen pastaa. Lauantailla hiilaritankkaus ilmeni yleisenä huonovointisuutena ja pöhötyksenä. Päädyin sitten loppupeleissä syömään vesimelonin ja noin 50g palan kalaa, käytännöllisesti katsoen en siis juurikaan mitään. Sunnuntaille tuli varmaankin sellainen 1300 kcalin kalorisaldo. Tänä aamuna vaaka alkoi jo pitämään minua pilkkanaan näyttämällä n.72 kiloa joka olisi siis käsittämättömän vähän, kun lähtötilanne oli se 75.

Tämän viikon tavotteita on panostaa elämänlaatuun, ottaa enemmän liikuntaa mukaan ja saada vähän rusketusta. Viikon lopulla häämöttävä julkinen esiintyminen nyt on vain otettava niinkuin se on; en saa itseäni superlaihaksi viidessä päivässä, mutta voin saada hieman raikkaamman ilmeen rusketuksella ja pienellä vaivannäöllä. Eiköhän sitä sitten taas jaksa ensi viikon jälkeen!

Jälkihuomautuksena voisi sanoa, että minua kannustaa nämä viikkovälitavoitteet tosi mahtavasti. Siis viikko kerrallaan meiningillä. Totta kai aikaisemmista postauksista huomaa  että välillä ketuttaa mutta niin kai kuulukin. Ennen tosiaan laihduttelin sellaisella "nyt kolme viikkoa ei mitään muuta elämää kuin minimaalinen syöminen ja älytön liikunta ja en voi nähä ketään/tehä mitään ennen kuin painan just ja tasan x kiloa" Ja sitten kun tuli se kilomäärä x, hirveellä kiireellä viettämään "täydellistä" elämää ja uutta lihomista. Huhuh, toivottavasti olisi järki päässä tällä kertaa!

Ihan turha luulo että hyppisin missään uuden minän euforiassa viikon pinkoilun jälkeen. Totuus on se, ettei minua kiinnosta pätkääkään painanko 75 vai 71, jokainen seiskalla alkava numero on kauhistus ja tunnen itseni oksettavaksi plösöksi joka on tuomittu osaansa ikuisesti. Haluan olla laiha, hoikka, pieni ja nätti NYT en kolmen tai neljän viikon päästä.

En ole koskaan joutunut aloittamaan laihdutusta näin hurjasta kilomäärästä. Olin yleensä timmeissä lukemissa jo muutaman viikon kuluttua, kuin oikein pinnistin. Pää hajoaa, ei voi käsittää että nyt pitää oottaa muutama kuukausi, että voisi olla taas omankokoisensa. Koska tämähän ei ole minun kokoni. Vaatteetkin kaapissa sanovat niin.

Läski mikä läski ja kaikki näkevät sen, ennen laihdutus sujui ihan kaikkien ulkopuolisten tietämättä, vaatteet peittivät satunnaiset pyöristymiset ja sitten kun niistä päästiin eroon uutta kudetta niskaan ja kaikki vain ajattelivat minun löytäneen istuvampaa ryysyä. Nyt on pakko myöntää, että isoksi ollaan tultu ja pieneksi halutaan.

Vittu vittu vittu vittu.

Tänään jäi käteen sellainen reilu 1000kcal, 1025kcal tarkalleen. Kohotti vähän kaloreita kun menin nauttimaan päivän tonnikalat öljyssä, mutta siitä tulikin sitten raejuuston ja paahdetun ruisleivän kanssa kelpo päivällinen.

 

Huominen perjantaipäivä tuottaa vähän ongelmia ja tiedän sen jo etukäteen. Tarkoituksena on hypätä serkun synttäreillä ja paastota koko päivä ennen niitä. Minkään en anna käsistä lähteä siltikään, mutta sitten ainakin tiedän että voin juoda yhden sipukan ja syödä palan pizzaa hyvällä omallatunnolla. Juomat tuodaan omasta takaa, joten niistä en voi edes lipsua ja kun autokin pitää kotiin saada niin hyvältä näyttää.

 

Jääkaapissa on nyt niin paljon terveellistä, etukäteen suunniteltua ateriaa ja ruokaa, että uskon pääseväni maanantaihin (ja ekaan viikkoon takanapäin!) helpolla. Ja uskon ja toivon vaa'an antavan niin motivoivan tuloksen, että seuraava viikko käynnistyy aurinkoisesti ja jaksan pistää vähän liikettä itseeni.

Lauantaille on aamuksi elovena hetki -puuro, päiväksi juuressosekeittoa pro-feel tuorejuuston kanssa, väliin iso kasa vatukoita ja purkki rahkaa (tulee tosi hyvää kun makeuttaa sen kevytmustikkakeitolla) ja illalle texmex-tonnikalatörppö ja reajuustoa.

Nyt se on vaan itsestä kiinni! (Niinhän se on aina....)

Kun se normaali "no mulla nyt on 5 kiloo ylimääräistä" paisuikin jo lähes kymmeneen kiloon, tuli vähän epämukava tunne omissa nahoissaan. Ja kuka nyt haluaa tuntea itsensä plösöksi? En minä ainakaan, sen voin sanoa.

Uskon tähän projektiin uppoavan nuo aktiivisimmat kesäkuukaudet ja mikäpä siinä. Kesä on hyvin monin tavoin erittäin motivoivaa aikaa. Näkee kaikki hoikat ihmiset pienissä vaatteissaan ja sitten alkaa vituttaa oma paksuus. Kesä tuo kaikki vihannekset ja marjat niin herkullisina, ettei karkkia tai jäätelöä tee edes mieli. Jäätelöistäkin maistuvin on onneksi aina ollut se superkeveä pirkka-amppari.

Aion tämän ja ensi viikon olla hieman normaalia ankarampi itselleni, sillä joudun julkiseen esiintymiseen kahden viikon päästä. Siihen mennessä toivon nesteiden kera vaa'an näyttävän miinus kolmea kiloa. Se olisi jotakuinkin hurja tulos. Tämän jälkeen pitäisi sitten rutinoitua ruokavalioon ja saada liikunnatkin juuri sopiviksi.

Maanantaina pääsin noin tunnin lenkille, johon sisältyi jonkin verran myös juoksua. Kalorimäärä jäi alle 1000kcal, joka siis on tämän kahden superviikkoni keskiarvotavoite. Myöhemmin todennäköisesti nostan sen 1300-1400kcal keskiarvoon viikossa.

Tiistai ja tämä päivä olivat hyvin samanlaisia, ilman liikuntoja tosin.

Ruokavaliota olen nyt koostanut niin, että juon rasvatonta maitoa lähes puoli litraa päivässä (kukapa ei olisi kuullut uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan runsaasti vähärasvaisia maitotuotteita nauttivat laihduttelijat voivat samoilla kalorimäärillä pudottaa lähes puolet enemmän painoa kuin ei-maitotuotteisiin koskevat!) muutaman siivun tempo-täysruisleipää, purkin tonnikalaa ja raejuustoa, tomaatteja ja porkkanoita. Pääaterioina on nyt mennyt munasalaatti ja juuressosekeittoa pro-feel valkosipulituorejuusto-sydämellä. Aamiaisena Elovena Hetki kaurapuuro.

Näillä eväillä. Huomenna pitäisi päästä lenkille ja viikonloppuna viimeistään jotain kunnolla hikeen vetävää, sillä ensi viikolla pitää pistää liikunnat järjestykseen. Tämän viikon pyhitän näille ruokien maisteluille.