Ihan turha luulo että hyppisin missään uuden minän euforiassa viikon pinkoilun jälkeen. Totuus on se, ettei minua kiinnosta pätkääkään painanko 75 vai 71, jokainen seiskalla alkava numero on kauhistus ja tunnen itseni oksettavaksi plösöksi joka on tuomittu osaansa ikuisesti. Haluan olla laiha, hoikka, pieni ja nätti NYT en kolmen tai neljän viikon päästä.

En ole koskaan joutunut aloittamaan laihdutusta näin hurjasta kilomäärästä. Olin yleensä timmeissä lukemissa jo muutaman viikon kuluttua, kuin oikein pinnistin. Pää hajoaa, ei voi käsittää että nyt pitää oottaa muutama kuukausi, että voisi olla taas omankokoisensa. Koska tämähän ei ole minun kokoni. Vaatteetkin kaapissa sanovat niin.

Läski mikä läski ja kaikki näkevät sen, ennen laihdutus sujui ihan kaikkien ulkopuolisten tietämättä, vaatteet peittivät satunnaiset pyöristymiset ja sitten kun niistä päästiin eroon uutta kudetta niskaan ja kaikki vain ajattelivat minun löytäneen istuvampaa ryysyä. Nyt on pakko myöntää, että isoksi ollaan tultu ja pieneksi halutaan.

Vittu vittu vittu vittu.