Eilen oli kiva päivä, sain itseni kauniiksi ja kehujakin tuli kun oli vähän laittautunut. Kaipa se on totta että kun pää vaan on täynnä ajatuksia omasta lihavuudesta ja rumuudesta, että ei edes yritä nähdä vaivaa saada itsensä ihmisen näköiseksi "kun oon niin läski kuitenkin". Mutta en kyllä tykkää niistä läskeistäkään, jotka ns.kantavat kilonsa vuosikymmenestä toiseen ja väittävät viihtyvänsä norsuina. En usko sitä, koska en halua uskoa ihmisten olevan niin tyhmiä että riskeeraavat terveytensä ja vieläpä väittävät olevansa onnellisia sen vuoksi.

Ruokailut päätyivät loppujen lopuksi tosi oudoksi. Perjantaina suuhun mennä pamahti kolmesataa grammaa kaikennäköistä karamellia ja kiisseliäkin tuli syötyä. Ruuaksi aivan liian iso lautasellinen pastaa. Lauantailla hiilaritankkaus ilmeni yleisenä huonovointisuutena ja pöhötyksenä. Päädyin sitten loppupeleissä syömään vesimelonin ja noin 50g palan kalaa, käytännöllisesti katsoen en siis juurikaan mitään. Sunnuntaille tuli varmaankin sellainen 1300 kcalin kalorisaldo. Tänä aamuna vaaka alkoi jo pitämään minua pilkkanaan näyttämällä n.72 kiloa joka olisi siis käsittämättömän vähän, kun lähtötilanne oli se 75.

Tämän viikon tavotteita on panostaa elämänlaatuun, ottaa enemmän liikuntaa mukaan ja saada vähän rusketusta. Viikon lopulla häämöttävä julkinen esiintyminen nyt on vain otettava niinkuin se on; en saa itseäni superlaihaksi viidessä päivässä, mutta voin saada hieman raikkaamman ilmeen rusketuksella ja pienellä vaivannäöllä. Eiköhän sitä sitten taas jaksa ensi viikon jälkeen!

Jälkihuomautuksena voisi sanoa, että minua kannustaa nämä viikkovälitavoitteet tosi mahtavasti. Siis viikko kerrallaan meiningillä. Totta kai aikaisemmista postauksista huomaa  että välillä ketuttaa mutta niin kai kuulukin. Ennen tosiaan laihduttelin sellaisella "nyt kolme viikkoa ei mitään muuta elämää kuin minimaalinen syöminen ja älytön liikunta ja en voi nähä ketään/tehä mitään ennen kuin painan just ja tasan x kiloa" Ja sitten kun tuli se kilomäärä x, hirveellä kiireellä viettämään "täydellistä" elämää ja uutta lihomista. Huhuh, toivottavasti olisi järki päässä tällä kertaa!